Rakas Puutarhapäiväkirja,
Kaksi edellistä postausta ovat olleet kovin pohdiskelevia. Oma mielenmaisema ja onnellisuuden käsite ovat olleet pohdinnassa koko viikon aktiivisesti mielessä. Liittyneekö siihen flunssassa paikallaan makaaminen vai jokin terve ajatusprosessi, mene ja tiedä. Mutta syystä huolimatta yllä oleva kuva Pellavan kukasta puhuttelee itseäni melko paljon. Sininen väri ja tarkkarajaiset viivat herkän ja hennon kukan keskellä. Miksi oma onnellisuuteni on niin luontoon sidonnainen? Mieheni runoili minulle päivänä eräänä Erkki Lemisen sanoin:
"Luonto on Luojansa kaltainen,
päästää kiireiset menemään,
mutta puhuu kuunteleville"
Luulen, että luonto puhuttelee meitä siksi niin paljon, että rumimmillaankin se on parasta terapiaa. Se on aina aito ja avoin, ottaa vastaan mielentilasta tai elämäntilanteesta huolimatta. Syksyinen ja lakastunut luontokin on raikas ja virkistävä.
Edellisen postauksen lakastunut Kosmos-kukka on melko herkkä - vaikka yhtä aikaa surullinen ja kuollut. Mutta toivo ensi kesän uusista Kosmoskukista elää ja edellinen saa levätä.
Nämä ihanat viime kesän kukkijat puhuvat puolestaan. Dahliat ovat niin monimuotoisia ja jokainen niin erilainen - ja on muuten läheltä kuvattu Krysanteemi melko lailla Dahlian oloinen! Onneksi tosiaan ehdin viedä viime viikolla Pelargonit ja Dahliat autotalliin isän hoitoon. viikolla olisi käynyt kuten Kosmoskukille, joita en raaskinut poimia maljakkoon. Ja kuinkas sitten kävikään?
Mutta kuunnellaan luontoa ystäväiseni, oli se lakastunut tai täydessä kukassa. Sillä tuntuu aina olevan jotain sanottavaa.
Erityisen ihana tuo alimmaisen kuvan kukka. Niinhän se luonto puhuttelee, puhdistaa ja avartaa mieltä ja virkistää ruumista :)
VastaaPoistaIhana postaus ja tuo Erkki Lemisen ajatus!
VastaaPoistaMonta kertaa jää paljon kaunista kiireessä huomaamatta, luonnossa ja elämässä.