sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Ruusulapset ja porkkananpoikaset

Rakas Puutarhapäiväkirja, 


Muistatko vielä Korpijaakolta alkukesällä saadut ruusunoksat? No kaksi heistä on säilynyt hengissä: Teresan ruusu ja Toukoniitty muistaakseni nimeltään. Olivat tehneet koko tölkin pohjan kokoiset juurakot, vaikka lehtiä niissä ei ollut montaa. Josko ne ulkona mullassa säilyisivät paremmin hengissä kuin sisällä kodinhoitohuoneen pyykkivuoren alla..... Jännittävä kokeilu siis jatkukoon :) Ruusujahan oli alunperin 12kpl, että loput kupsahtaa kuolivat.... Täällä alkuperäinen tarina ja täällä kaikki poikaset purkeissa.




Ja tomaatit kypsyivät näin hienosti! Paitsi että mikä tuota yhtä vaivaa!?!
Tomaatit pääsivät kennosta pois parempiin suihin ja tilalle kennoon säilöön hyppäsivät NE porkkanan siemenet. Saapa nähdä itävätkö ne ensi kesänä.... Täällä ja täällä niistä tarinaa....



Jotain odotettavaa siis ensi vuonna...
Ja istutin kyllä melko suuren kasan myös sipulikukkia, ensimmäisessä vimmassa kolmenlaisia tulppaaneja: persikan sävyä, vaaleanpunaisia Lidlin tulppaaneja ja kerrottuja pitsireunaisia sekä monihaaraisia (oho niitä oli neljä....), sinisiä helmililjoja (mun lemppari), helmihyasinttia, niitä pieniä Iiriksiä, kahdenlaisia valkoisia narsisseja ja valkoisia scilloja sekä valkoisia ja violetteja Laukkoja. Mutta siinä todellisessa vimmassa viskasin pussit ja laput menemään, joten tarkempaa kirjausta niistä ei ole. 
Sen sijaa kaksi uudemman aarteen lappua säilytin: Kauniin kerrottu tulppaani ja scillanoloinen kellokukka, jonka nimi oli Suvi...jotain.... Jälkimmäinen kukkii ilmeisesti vasta kesäkuussa.

Joten keväällä on todellakin odotettavaa! Ja toivoa sopii että mäki ei enää ensi vuonna ole niin mutainen.....


lauantai 10. lokakuuta 2015

Luonto Luojan


Rakas Puutarhapäiväkirja, 


Kaksi edellistä postausta ovat olleet kovin pohdiskelevia. Oma mielenmaisema ja onnellisuuden käsite ovat olleet pohdinnassa koko viikon aktiivisesti mielessä. Liittyneekö siihen flunssassa paikallaan makaaminen vai jokin terve ajatusprosessi, mene ja tiedä. Mutta syystä huolimatta yllä oleva kuva Pellavan kukasta puhuttelee itseäni melko paljon. Sininen väri ja tarkkarajaiset viivat herkän ja hennon kukan keskellä. Miksi oma onnellisuuteni on niin luontoon sidonnainen? Mieheni runoili minulle päivänä eräänä Erkki Lemisen sanoin:

"Luonto on Luojansa kaltainen, 
päästää kiireiset menemään, 
mutta puhuu kuunteleville"



Luulen, että luonto puhuttelee meitä siksi niin paljon, että rumimmillaankin se on parasta terapiaa. Se on aina aito ja avoin, ottaa vastaan mielentilasta tai elämäntilanteesta huolimatta. Syksyinen ja lakastunut luontokin on raikas ja virkistävä.


Edellisen postauksen lakastunut Kosmos-kukka on melko herkkä - vaikka yhtä aikaa surullinen ja kuollut. Mutta toivo ensi kesän uusista Kosmoskukista elää ja edellinen saa levätä.

Nämä ihanat viime kesän kukkijat puhuvat puolestaan. Dahliat ovat niin monimuotoisia ja jokainen niin erilainen - ja on muuten läheltä kuvattu Krysanteemi melko lailla Dahlian oloinen! Onneksi tosiaan ehdin viedä viime viikolla Pelargonit ja Dahliat autotalliin isän hoitoon.  viikolla olisi käynyt kuten Kosmoskukille, joita en raaskinut poimia maljakkoon. Ja kuinkas sitten kävikään?


Mutta kuunnellaan luontoa ystäväiseni, oli se lakastunut tai täydessä kukassa. Sillä tuntuu aina olevan jotain sanottavaa.


perjantai 9. lokakuuta 2015

Onnellisimmillani

Rakas Puutarhapäiväkirja,



Milloin olen onnellisimmillani?
Siis jos sattuu olemaan varaa valita aikaa kuluvaa


Lapseni lämpö sylissä, pää rintaa vasten

Lapseni hymy silmissä saakka 
tuntuu selkärangan kanavissa asti


Ulkosalla tuulenvire raikas 
Puukiipijä laholla puunrungolla ympyrää ylös hyppien

Mustaa multaa ympärillä uuden suuren suuren perunaparven
Kirkkaan raikkaan punainen mansikka auringon paahteen alla


Eikä kauniita kuurankukkiakaan punaisilla Angervon lehdillä unohtaa sovi
Pakkashiukkaset kasvien lehdillä ja nenänpäässä
Luonnossa voi keuhkorakkulat täyttää ilmalla ilman mielenpainaumia
Eväät kera termospullon kaatuneen puunrungon nokalla 

Yksinkertaisia asioita ilman kiirettä ja ohjelmointia
Olisiko vastaus sitten rauha?

Milloin te lukijat olette onnellisimmillanne?
Mikä elämästä tekee mukavaa?



keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Kesää ja haaste

Rakas Puutarhapäiväkirja, 



Kesän kuvia on jäänyt koneelle päivittämättä ja nyt niitä onkin ihanan virkistävää ja toiveikasta katsella. Keijuangervon kukka on hurmaava, en osannut odottaakaan kuinka siihen rakastuin kun kuvasin läheltä!


 Ja sain jo jokin aika sitten mukavan haasteen Rikkaruohoelämää blogista, kiitos!

Tunnustushaasteen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseensa
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat vastaavat 
6. Lisää kilpailun säännöt postaukseen
7. Ilmoita valitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.


Ja tässä vastaukset Betweenin kysymyksiin:

1. Millainen on päivärutiinisi - siis jos sinulla sellainen on?
Minulla ei oikeastaan ole päivärutiinia, koska teen sairaanhoitajana vuorotyötä ja minulla neljä lasta, jotka vauhdittavat arkea. Rutiinina voisi pitää aamulla kuppi kahvia ja kaksi leipää, joiden päällä omenaa ja perjantaisin lasten kanssa ranskalaisia ruoaksi. Vuorotyön myötä hävisi myös 
kaikki siivousrutiinit :)  

                                   2. Mitä tulee ensimmäisenä mieleen sanasta KESÄ?
No kukkaset tietenkin! Ja leppoisa ruokailu ja kahvittelu ulkona, se tunnelma.

3. Polkupyörä, auto vai bussi?
Haluaisin sanoa Pyörä, mutta ikävä kyllä autoa tulee käytettyä eniten. Ja bussilla työmatka kestää sen verran kauan, että anopin laina-auto on luksusta arkeen.


4. Miksi kirjoitat blogia?
Halusin kirjoittaa päiväkirjaa kasveista ja haaveilumaailmasta puutarhassa. Ensi kesää odotan kasvien osalta, että tänä kesänä on istutettu monen monta uutta lajiketta ja kukkamäärä voisi ensi kesänä olla suurempi. Tavoitteena aina jotain vihreää ja aina joku kukassa, sekä ne huoneet joissa voisi fiiliksen mukaan oleskella. Eli Blogi on päiväkirjaa matkasta mutamaailmasta kukkasiin.



5. Mikä kiukuttaa puutarhassasi?
No se muta. Ei juuri nyt mikään muu. Eikä oikeasta nyt kauniilla kuurasäällä sekään.


6. Juttu, josta et luovu?
Hyötykasvit. Mustikat takapihalla. Ja ehkä myös vaaleanpunainen kukkapenkki.... Ja Runkosyreeni!!!! Ja Ruusut!!!!


7. Paras paikka puutarhassasi?
Vielä ei ole lempipaikkaa. Ruusupenkin rehevöitymistä odotan, samoin perennapenkin seutua omena ja päärynäpuineen. Takakuistilla taas jossa voi jo oleskella, ei vielä näy kasvien rehevöityminen, vaan se muta...Tällä hetkellä siis takapihan metsä on lempipaikka.

8. Mitä teet, kun et touhua puutarhassa?
Virkkaan tai touhuan lasten kanssa. Myös työt vievät tällä hetkellä aika monta tuntia arjesta.


  
9. Puu, pensas, perenna, kesäkukka vai hyötytarha?
Vaikea kysymys. Kukat tuovat suunnatonta kauneutta elämän ryppyjen sekaan, hyötykasvit taas tuottavat suurta iloa ja puut ehkä jopa turvaa. En osaa eritellä. Kesäkukat ovat harmillisia kun kuolevat aina talvella, siksi tykkään enemmän perennoista (lukuunottamatta Dahlioita ja Pelargoneja) 






10. Unelmiesi puutarha?
Vaikea sanoa. Ruusuja, Liljoja, Akileijoja, Särkynyt sydän ja paljon hyötykasveja ja hedelmäpuita peltomaisemalla....


11. Mistä tulee blogisi nimi?
Tämä tontti oli täynnä mutaa vettä meidän muuttaessa tänne. Ja takapihalla kasvaa ihana mustikkametsä. Ja ystäväni sukunimi oli alunperin Mutanen ja naimisiin mentyään Mägi, ja häät olivat meidän muuton jälkeen niin nimi tuntui hauskalta näiden asioiden valossa :)




Ja koska aika moni tuntemani blogi on saanut jo tämän haasteen, päätin haastaa teidät kaikki, jotka lukevat tämän päivityksen :)


Vastatkaa vaikka kommenttikenttään tai tehkä päivitys blogiinne aiheesta 

Mikä on mielenmaisemasi? 
Ja mikä lempipaikkasi Puutarhassasi? 
Ja miksi?



Kärhöt alkoivat uudelleen kukkimaan, ovat niin kauniita! Nyt vaan tuulessa kauniit, isot terälehdet lentävät maahan väripilkuiksi. 

Ihanan kiprakkaa syyssäätä teille kaikille!


torstai 1. lokakuuta 2015

Punaisia päiviä

Rakas puutarhapäiväkirja, 


tämän päivän sade on kuin kuin kiillottava vaha syksyn värjäämien mustikanvarpujen lehtien pinnalla. Kuin joku suihkuittaisi sumutinpullolla kiiltävää värivahaa takapihan metsän rinteeseen. Taannoin kerrottiin Ylen Puoliseitsemän ohjelmassa, että jo 10minuttia metsässä alentaa stressitasoa. Metsä on terapiaväline. Ainoastaan jo juosten sateessa metsässä otettu valokuva liukenee mieleen kuin hunaja teehen. Miten kaunis syksy onkaan!

Myös jotain muuta liukenee sumutinpullosateessa. Iltasella talvisäilöön luokitellut Pelargonit ja Dahliat saivat osakseen kosteuttavan sateen. Raukat odottavat autokyytiä etupihamaan portailla. Kirjoittelin viisaasti ruukkuihin laput: Keltaisessa punainen Dahlia + Punaisia Pelargoneja, Vihreässä Riippapelargonit, valkoisessa punaisia Pelargoneja, toisessa vihreässä pääsiäiskortilla hassunpunaisenpinkkiä Pelargonia ja Harmaassa kaikki vaaleanpunaiset Pelargonit + Dahliat Enkelipelargonineen ja äärimmäisen laidan kirjavine Dahlioineen. Kuitenkin ihanan kostea sumutinpullosade liuotti myös tekstit korteista, joten paras muisti on Rakkaan Päiväkirjan muistimerkintä kevättä varten :) 

Toissapäivän havainto Punarinnasta takapihamaalla ilahduttaa tänäänkin ja kuulemma se voisi pesiytyä kuusen oksalle vanhaan kahvipannuun. Pitäisi siis etsiä joku söpö pannu kuuseen. Lapset eivät enää muusta puhukaan! 

Ja havaitsin myös viime postauksen lumitoiveen herättäneen tunteita. 
Olen talven ystävä kylmästä ja kasvittomuudesta huolimatta :) 
Lumi on hauskaa, kaunista ja puhdasta! 
Nyt lämpöä sadepäivän sumuun hankitaan tuoreista lämpimistä sämpylöistä, kahvilta mummolasta ja sukkaneulomuksesta :) Yritän kovasti löytää tästä sumusateesta kosteuttavaa, virkistävää näkökulmaa ja katsoa kuraisen eteisen ja takapihamaan kuihtuneiden kukkien multamaan yli 
kirkkaasti loistaviin värikkäisiin mustikanvarpuihin. Kuten jo alussa pohdin, 
miten kaunis syksy onkaan, kun katsoo oikeaan suuntaan!


Ja kello puoli seitsemän lisäys aamun postaukseen. Pakko myöntää, että haikea fiilis tuli katsellessa auton kyydissä matkaavia Pelargoneja. Aika lyhyt on kukinta-aika. Twitterissä joskus näin kuvan Amerikkalaisen puutarhurin pihasta, jossa pelargoni oli mahdoton pensas. Täällä ehtii ruukussa pensaaksi, mutta sitten taas vain rangat jäljellä. Ei auta kuin huokaista. Syksy on haikeaa aikaa. Josko kuitenkin osaisi ottaa uutena alkuna, eikä kaiken menettämisenä. Mutta saa sitä vähän haikaillakin. Kaikeilla on aikansa; "Aika on istuttaa ja aika on repiä maasta". Josko nyt syksyllä olisi aikaa käsitöillekin :) Ja haaveiluille....