Kurjenpolvi kukassa

 Rakas Puutarhapäiväkirjani 

Ruusujen juurelle istutettu Kurjenpolvi on puhjennut kukkaan! Jos en ole ihan väärässä, tämä on Peittokurjenpolvi, jonka joskus odotan peittävän ruusupenkin alustan. Nyt kate vielä paistaa. Kukka on kauniin vaaleanpunainen, ehkä jopa hieman lilansävyinen :)

Ja sain pari viikkoa sitten mieheltäni nimipäivälahjaksi kiven muotoiset Led-valot. Olemme kurkkineet ikkunasta palaako vai eikö pala - ihmeen kirkasta on sateista huolimatta ollut. Mutta toissayönä sain napattua "kyllä palaa"-kuvan. Tuoksukurjenpolvi loistaa keskikesän "läpiyönvaloisassa" yössä. Tänään paistoi aurinko niin että lapset olivat jopa hetken shortseissa ja saimme portaiden kaiteet maalattua. Kaipaan kesän lämpöä, jotta näkisin kasvaako pihalla vielä mikään kukkimaan asti. Tuntuu jotenkin jo niin syksyltä. Ja alla oleva kuva näyttääkin siltä. Ja oi päiväkirjani!, joku kehui (tai väitti) että kylmä sää tappoi hyttyset - meidän pihalla niitä ainakin on! Mutta hyvä niin lintujen kannalta ja on kesäkin tunteista huolimatta- muiden blogeissa kukkia näkyykin siitä todisteena! 

Juhannusyön tuoksu

Rakas puutarhapäiväkirjani, tämä on yksi Puutarhani kauneimmista kasveista: Mätäsrikko (Saxifraga cespitosa) Olen sen viime kesänä istuttanut ja se on jo hienosti laajentanut reviiriään. Ja pakkohan minun oli googlaten luntata, että mikäköhän Rikko tämä olikaan. Ja sieltäpähän huomasin, että taitaa olla ihan luonnonvarainenkin kasvi, eli kasvaa meillä ihan oikeassa paikassa metsän ja nurmikon rajalla. 

Ja Rakas puutarhapäiväkirjani, pakko kertoa toisesta onnesta. En voi kuin iloita (tässäkin asiassa) sekä omista- että appivanhemmista. Molemmat ostivat pihallemme peräkärryllisen haketta ja tulin ihan mielettömän onnelliseksi! Olen kitkenyt jo viisi kertaa kukkapenkit tänä vuonna ja nyt ei tarvitse enää! Jippii! Kuvat eivät ole kovin hyvälaatuisia näin hämäränä juhannusyönä otettuna. Ja ensin meinasin kuvata ihanat ruusuni hakkeen ympäröimänä, mutta sade oli piiskannut Morsiusruusun terälehdet maahan. Onneksi jo seuraava ruusu on nupullaan. Mutta voi mikä tuoksu hakkeesta tulee sateen jälkeen! Käki kukkui ja oli raikasta ja kuulasta ja valloittava puun tuoksu pihassa :)

Tästä kuvasta näkee hyvin Lamoherukan verson juurtumisen, hakkeen alla piilossa! Kylläpä piha siistiytyi kerrasta! Ja pakko myöntää, että minulla oli samanlainen ennakkoasenne haketta vastaa kuin havukasveja ja kuivausrumpuakin. Mutta kyllä on ihan pakko myöntää kuinka se yksinkertaistaa pihahommaa ja siisti etupihaa!

Rakas puutarhapäiväkirjani

Olen miettinyt tämän Mutamäki- blogin ideaa ja miten haluaisin tänne kirjoittaa. Halusin perustaa Puutarhapäiväkirjan. Halusin siitä julkisen blogin, koska ideoiden vaihto ja kasvien seuraaminen on antoisampaa yhdessä. Halusin saada kaiken talteen kuvien kera. Ja nyt näkökulmani siis kirkastui. Tämä on julkinen Puutarhapäiväkirja, joten tekstien muoto muuttuu, ja toivon edelleen vilkasta keskustelua puolin ja toisin :) Siispä:

Rakas Puutarhapäiväkirjani, Koivuangervoni on täydessä kukassaan! Se on niin kaunis! Ja tein havainnon, se kukkii vanhoilla versoillaan :) Uudet versot ovat niin vaaleanvihreitä, vaikka kylmät säät ovat tainneet saada aikaan muutamassa lehdessä pienen ruskan värin pilkahduksen. Koivuangervo on todella kaunis!

Ja Rakas puutarhapäiväkirjani, kuinka suuren ilon koinkaan tänään, kun kitkin rikkaruohoja. Ehkä viimeistä kertaa tästä kohtaa, sillä pian siinä saattaa olla katetta. Mutta Lamoherukkani oksaversot ovat tehneet kunnon juuria. Viime syksynä laitoin osan oksista jo mullan peittoon siinä toivossa, että kasvi leviäisi nopeasti. Niukalla budjetilla taimia ei mahtunut ostoskärryyn niin paljon kuin suunnitelmassa oli, joten kasvin leviäminen on ehkä piemmän odotuksen takana, mutta loistavalla alulla :)

Tänään satoi rakeita, lunta ja vettä. Lämpöä oli 9', ja viikonloppuna on juhannus tulossa. Joten Rakas puutarhapäiväkirjani, tästä taitaa olla tulossa (tai tämä on jo) jännittävä kesä. 

Mutainen kuva

Rakas puutarhapäiväkirjani, selasin vanhoja kuvia ja selaillessa löysin kuvan mutavaiheen istuttamisesta. Eli tämä on samasta kohtaa napsastu kuin Takapiha-päivityksen Kurjenpolvikuva. Kun oikein toivoo, näitä vertaillessa huomaa hitusen kasvin kasvuakin :) Tästä kuvasta näkee veden määrää aurinkoisella säällä ja saappaan jälki, josta mainitsin. Eli saappaalla tein kuopan, kasvin juuri kuoppaan ja maata saappaalla potkaisten päälle. Ei vain saanut astua liian syvään, jottei uponnut liian syvälle. Toivottavasti tämä muta on kohta muisto vain! Mutta Rakas puutarhapäiväkirjani, eipä tarvitse kastella tätä istutusaluetta :)

Ruusujen iloa ja haaste

Rakas puutarhapäiväkirjani, Juhannusruusuni kukkii, kuinka iloista! Ja kuinka kaunista! Mutta en tiedä olenko ruusuja siirrellessä sekoittanut taimet vai onko Juhannusruusuni vain näin vaaleanpunainen. Minulla oli tietääkseni Suviruusu vasta ostolistalla.  Mutta ihan sama minkänimisiä, kauniita ovat! Lehdistä toki näkee, että jokin tauti tai ötökkä on iskenyt ruusuihin, kun lehdet ovat kovin laikukkaat. 

Ja Rakas puutarhapäiväkirjani, tässä alempamaa näkyy koko ruusupenkki. Ei vielä sekään niin kovin imarteleva. Maan peitoksi on istutettu Kurjenpolven "palasia", ja näyttävät juurtuneen. Ja tontin reunaan on istutettu Herttavuorenkilpeä. Nekin juurenpalasista ja hyvin lähtivät kuten arvata saattaa.... Mutta ei niitä vielä kuvata kannata, esittelen ne Sinulle joskus toiste.... On niin huvittavaa, koska itse näen nämä maat ja mannut jo kuvitelmissani rehottavan. Kuvat kertovat kuitenkin totuuden :)

Keskellä ruusupenkkiä on Pihajasmike, iso pensas valkoisine kukkineen. Sekin "revitty" alku, joka kyllä myöskin näyttää päässeen kasvun vauhtiin :) Toivottavasti kesän edetessä saan järkevämmän kuvan tästä.

Ja ruusupenkki rajoittuu kompostiin ja samalla ilokseni esittelen, että Kiinanlaikkuköynnös kompostia vasten alkaa löytää punaisen sävyä :)

Ja sitten haasteeseen, jonka sain Versoja Vaahteramäeltä blogista:

Ideana on kertoa 11 asiaa itsestää ja vastata haastajan 11 kysymykseen ja haastaa 11 blogia lisää. Hauska haaste, kun olen vasta pääsemässä Puutarhamaailmaan sisään. Vastaan mielelläni, mutta hasstaminen on haasteellista, joten sen jätän väliin :)

Eli paljastan nyt 11 asiaa minusta Sinulle Rakas puutarhapäiväkirjani ja teille lukijani:

1. Olen aina tykännyt pihahommista, mutta en kuvitellut itseäni Puutarhaharrastajaksi :)

2. Rakastan ruusuja

3. Tykkään myöskin Särkyneestä sydämestä ja Pioneista, pidän ylipäätään runsaista kukinnoista, kukkien nimistä ei niin väliä 

4. Puutarhahommat ovat hyvä harrastus, koska samalla voi vahtia lapsia pihalla 

5. Minulla neljä lasta; kaksi poikaa ja kaksi tytärtä ja yksi mies

6. Puutarhahommat korvaavat kuntosalin, se oli yllätys :)

7. Haaveilen Puutarha"huoneista" ja siitä että Puutarhassa olisi aikaa pysähtyä

8. Haaveilen isoista Joriinikasvattamoista ja Kasvihuoneen rehottamisesta, ja KANALASTA!

9. Arvostan elämässä itsetehtyä ja sitä että uskaltaa olla oma itsensä

10. Yllätyksekseni minua ei huvita neuloa eikä virkata, mielummin kärrään multaa näin kesällä

11. Oikealta ammatiltani olen sairaanhoitaja, nyt olen kotona lasten kanssa ja nautin siitä, vaikka töihin on joskus kiva päästä "lomalle". Kirurgisen osaston kiireet ovat niin erilaisia ja sitten taas viihtyy kotona entistä paremmin. 

1. Montako eri kasvilajia pihallasi kasvaa?

Enpä osaa sanoa. Pikalaskulla jo kymmeniä vaikka homma vasta alullaan :)

2. Lempikasvisi?

Ehkä ruusut, Pioni, Dahlia tai Syreeni

3. Romanttinen, moderni vai siltä väliltä oleva piha, mistä pidät ja miksi?

Romanttinen ja rönsyävä! (niinkuin siskonikin vastasi :) Mutta jatkan, että ei tarvitse olla hallinnassakaan :)

4. Mieleenpainuvin puutarhavierailu, missä ja miksi?

En ole hirveä monessa Puutarhassa vieraillut. Sen olen huomannut, että on eroa, että käyttääkö sanaa Piha vai Puutarha omasta tontistaan. Mieleenpainuvimpia pihoja ovat ne, missä on isoja omenapuita, joiden varjossa voi istua. Toinen ajatus syntyi, kun juuri kävimme mökillä kyläilemässä ja siellä ei ollut istutettuja kasveja ollenkaan. Siitä syntyi ajatusketju, että sekin oli Puutarha sinänsä. Kalliot, sammaleet, männyt, kivikot, jäkälä ja järvi ja pienen pieni saari, miten upea paikka! Se sisälsi "huoneet" luonnostaan ja sinne ei kaivannut mitään lisää.

5. Minkä puutarha-aiheisen vierailun/matkan haluaisit vielä tehdä?

Haluaisin käydä runsaissa Puutarhoissa, joissa on vanhoja kukkia, kasveja ja kauniita "huoneita" tai isolla hyötykasvimaalla.

6. Kuinka paljon käytät aikaa pihan hoitamiseen?

Kaiken mitä lapsilta ja kodin sisätöiltä jää :) Kesällä ulkona mahdollisimman paljon, sisähommia ehtii talvellakin. Ei haittaa muruset pöydän alla tai verhoton olohuoneen ikkuna. Ulkona puuhastellessa niitä ei huomaa. Lasten ollessa pieniä paras aika puuhailla on päiväuniaika tai illalla kun he ovat jo nukkumassa. Muutkin naapurit näyttävät hoitavan pihaa, kun lapset on nukutettu :)

7. Mikä on tärkeintä puutarhanhoidossa?

Siitä pitää tykätä ja nauttia. Pitää tehdä sellainen puutarha, jossa viihtyy. Tärkeitä asioita kasveja valitessa on haluaako kätensä multaan vai haluaako pensaita tai hyötykasveja. Itse arvostan omaperäisiä ratkaisuja. Suoraviivaisuus ei kuulu mielestäni Puutarhaan!

8. Uskotko kuun vaikutukseen puutarhanhoidossa? Miksi? Oletko kokeillut?

Enpäs osaa sanoa. Tämä on uusi näkökulma. Sairaalassa töissä olevana voin todeta, että täysikuulla on usein paljon Umpisuolentulehduksia, joten ehkä se siis voi Puutarhan hoitoonkin vaikuttaa.

9. Kasvatatko paljon taimia itse, vai ostatko valmiina?

Haluaisin kasvattaa, mutta pyykinviikkaus ja taimien kasvatus samalla pöydällä verhojen ompelun kanssa ei ollut tänä keväänä oikein menestys.....

10. Omistatko kasvihuoneen? Jos niin, mitä siellä kasvatat?

Kyllä. Veljeni teki vaimolleen ja pelastin sen muutossa. Muoviseinäinen, mutta palvelee paremmin kuin hyvin. Siitä voisinkin postata seuraavaksi!

11. Paras puutarhavinkkisi? :)

Uskalla kokeilla kaikkea mistä haaveilet!

Takapiha, eli mistä blogi on saanut nimensä

Rakas puutarhapäiväkirjani, tällainen on takapihamme "istutusalue". Ja tämä on syy miksi pihamme sai nimen Mutainen mäki. 'Villa' kotimme ei ole, ehkä ennemminkin 'Lato mutaisella mäellä'. Nimeen liittyy myös ystäväni, joka ei hartaista pyynnöistäni huolimatta ottanut yhdysnimeä naimisiin mennessään, joten nimi Mutainen mäki jäi meille :) (todellisuudessa ymmärrän kyllä ystävääni!) :)

Tähän mutarinteeseen kaivuri rakentamisen alussa 2011 asetteli isoja, hienoja kiviä muuriksi. Mutta keväällä 2013, kun aloimme pihaa muovaamaan, oli muta ja vesi valuttanut kivet alas. Ne olisi pitänyt muurata ja routasuojata ja ja ja... Joten kaivuri heitteli kivet pois ja loivensimme rinnettä niin, että istutukset (ehkä jonain päivänä) pitävät mudan paikallaan. Vettä tulee lorottaen kesät talvet. Alimmaisista kuvista näkee kuinka talvella oli jäätä. Ja silloinkin 22' pakkasella lorotti vesi jään takana. Ja seuraavassa kuvassa näkee, että routa on nostanut myös salaojaputken ylös. Pahimpaan kohtaan laitoimme suodatinkankaan ja kiviä. 

Mutta kaiken mudan, veden ja kiven sekaan olen törkkinyt istutuksia. Siis kirjaimellisesti törkkinyt! Osa Kuunliljoista istutettiin törkkäämällä mutaan saappaalla reikä, kasvi reikään ja saappaalla päälle! Kuinka helppoa! (Tai kamalaa...)

Rakas puutarhapäiväkirjani, tässä pala kauniin valkoista Sammalleimua kivinurkasta.

Ja Kurjenpolvia on törkitty keskelle rinnettä. Kuvassa muta näyttää kummallisen kuivalta. Tuossa kulkee yleensä puro.

Tässä kaksikin erilaista Kuunliljaa. Näiden juuret sitoo maata todella hyvin. Koko rinteen alareuna on siis täynnä Kuunliljaa tai Kurjenmiekkaa. Ja kaikki nämä kasvinalut olen saanut siskoni tai äitini puutarhasta. Hyvin ovat juurtuneet, vaikka ensin ajattelin ettei rinteessä mitään näy. Mutta tulivatpa ja oikein hyvinkin! Eli toivo elää, että joskus metsän ja tontin raja olisi hyvinkin kaunis ilman muureja ja muita kovin rahakkaita ratkaisuja :)

Rakas puutarhapäiväkirjani, pitkään riviin mahtuu sinistä, rusehtavan sinistä ja keltaista Kurjenmiekkaa. Ensin ajattelin vain sinistä, mutta keltainen on niin kovin aurinkoinen ja ruskeasininen harvinaisempi. Voihan niitä siirrellä myöhemminkin! Keltainen lehahti jo kukkaan. Niin kaunis! Mutta kuten joka kuvasta voi nähdä, multaa ja kiviä rinteessä on vaikka kuinka! Mikään ei ole vielä piilossa....

Keskellä rinnettä on metsään johtavat "portaat" ja nurkan kivikossa on omistajaa vailla olevat betonisaappaat. Kivikon ylle on istutettu Pikkutalviota ja portaiden toinen sivu on täynnä Kurjenpolvea, kolmea eri väriä. Toisella puolella on Kääpiöakileija, joka ehti kukkia ennen kuvaamista ja pientä sinikukkaista kasvia, mikä ikinä mahtoi ollakaan. Muutakin rinteeseen on toki istutettu, mutta kuvailen niitä, kun jotain kuvaamista on.... Ja koko toinen nurkka, kasvimaan puoli,  on kokonaan kuvaamatta, koska kaivoin sen taas auki....

Rakas puutarhapäiväkirjani, tästä on aikaa: 

Talven kuvia:

Rinteen alareuna oli todella paksussa jäässä

Yllä olevat kalliot olivat kauniisti jään peitossa. Kallioiden väliin mahtuu niin hauska leikkipaikka. Ja ilta-aurinko valaisi kalliot niin kauniisti! Tässä oli ihana talvipuutarha, ja mudasta ei ollut tietoakaan! Mustikanvarvut pilkottivat kauniisti jään läpi.

Ja näistä kuvista näkee kuinka routa velloi savipohjaista maata oikein urakalla. Ajattelin, että kaikki kasvit kuolivat, koska juuret olivat ilmassa. Mutta eipä kuolleet! Onpa tosi jännä nähdä mitä tässä on vuoden kuluttua! Toivon ilokseni silloin huomaavani muutoksen, jonka näen selkeimmin täällä vertaamalla Rakas puutarhapäiväkirjani.

Ja haasteeseen vastaan, kunhan ehdin :)

Omenan- ja Tuoksukurjenpolvenkukkia loistossaan

Rakas puutarhapäiväkirjani, toinen Pilariomenapuista puhkesi kukkaan ja siinä loistaa nyt viisi kukkaa :) Nuput olivat ihan pinkkejä ja jännitin minkä värisiä kukat mahtaa olla. Valkoisia vaaleanpunasävytteellä; ovat niin kauniita! On ihanaa, kun pihassa jotain kukkii. Viime päivät ovat menneet multaa kärrätessä ja kohta kasvihuoneen seutu on esittelykelpoinen! Kasvihuone tuottaa niin paljon iloa jo nyt vaikka vielä ei satoa olekaan saatavilla. Ja takapihan muta on vielä esittelemättä, tai kirjaamatta muistiin. Sinne jos joskus joku kukka puhkeaa kukkaan niin on hauskaa verrata sitä rinnettä tuohon mutaversioon.... Mullan ja rikkaruohojen takia ei viitsi enää koko omenapuutakaan kuvata, mutta kuka niitä multakuvia kaipaakaan, kun kukkasato on näin mahtava!!

Valkoinen tuoksukurjenpolvi on myös superkaunis! Yksi kukka kukassa ja nuppuja miljoonittain :) No ei ehkä miljoonittain, mutta sen verran rehottaa lehdet, että toiveita maan peittoon Syreenin alla on :)

Syreeni kukassa!

Rakas puutarhapäiväkirjani, runkosyreenini puhkesi kukkaan! Miten kaunista! Ja kuinka huumaava tuoksu! Nyt tuntuu ihan juhlavalta! Juurella oleva Tuoksukurjenpolvi on lehahtanut kasvuun ja suuren suuret nuput odottavat puhkeamista.

Tuoksukurjenpolven lehdissä näkyy punervaa sävyä, joka tekee kasvista eritääin kauniin.

Ja Rakas puutarhapäiväkirjani,  sillä välin kun odotan muiden kasvien kukkimista, voin ihailla näitä loistavia orvokkeja :) Näiden siemeniä heittelen joka paikkaan, samoin kuin kukkineet kukat. Orvokit saavat kukkia joku kulmalla ja nurkalla :)